Selvennykseksi kaikille, myös itselleni

Olen oikeastaan koko blogin olemassaolon aikana ollut huolissani siitä, millaisen kuvan olen itsestäni täällä blogissa antanut. Voi olla, että olen turhaan tätä asiaa murehtinut, mutta tuntuu siltä, että pitää saada tämä asia pois sydämeltäni.

Blogin perusteella ei kannata tehdä liian suuria johtopäätöksiä siitä, millainen olen ns. oikeassa elämässä. Taidan omata hyvin vilkkaan mielikuvituksen ja ajattelen kaikenlaista pitkin päivää. Tuosta ajatusten virrasta olen saattanut valita jonkun tänne blogiin. Tekstini eivät siis kuvaa koko elämääni, en näitä asioita joka päivä pohdi. Tekstit ovat periaatteessa olleet yhdestä ajatuksesta kehittyneitä kirjoitelmia, tarinoita, miksi ikinä niitä nyt kutsuisikin. Kirjoitustyylini on lisäksi ollut ehkä sellainen, että siitä voi saada turhankin synkän kuvan elämästäni, eikä se siis välttämättä vastaa täysin sitä tunnetta joka itselläni on ollut tuona hetkenä. En ole tätä tahallisesti tehnyt, mutta jälkeenpäin lukiessani olen tämän havainnut. Näissä teksteissä esiintyy myös usein jonkinasteista itseironiaa, jota eivät tietenkään muut välttämättä pysty havaitsemaan. Näiden blogitekstien perusteella ei siis ole syytä olla mitenkään huolissaan hyvinvoinnistani. Unettomia öitä eivät niinkään aiheuta nämä blogini aiheet vaan pikemminkin huoli siitä, ettei kukaan nyt vaan ymmärrä väärin tekstejäni tai murehdi turhaan minun vuokseni.

Jos otetaan esimerkkinä tuo juhannussauna-teksti. En tietenkään pohjimmiltani ole sitä mieltä, että olisin läheisteni silmissä merkityksetön. Tarkoitus oli saada miettimään asiaa myös laajemmasta näkökulmasta, mikä on yksilön merkitys yhteiskunnassa, ainahan löytyy tavallaan jollekin ihmiselle korvaaja suuressa mittakaavassa. Kannattaisiko siis keskittyä niihin lähimmäisiin, pitää huolta siitä että on heidän silmissään se korvaamaton, rakastettu ihminen.

Näissä teksteissä ei siis kannata liikaa miettiä sitä, itkenkö itseni uneen öisin, koska sitä en tee, vaan miettiä asiaa omalta kannaltaan. Tarkoitukseni on siis ollut herättää ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan, miettimään kirjoitukseni aihetta omalta kohdaltaan.

Kuten jokainen on varmaan huomannut, en ole mikään ammattikirjailija. Olen antanut vain sormieni sauhuta ja ajatuksen lentää. Jatkosta en osaa sanoa, miten tänne kirjoitan, onko tyylini kirjoittaa ollut oikea. Ehkä muutan tapaani jollain tavalla tai sitten en. Jos tämä blogi alkaa aiheuttaa minulle liikaa stressiä, voi olla, että lopetan tämän lyhyeen. Hermoilen monesti tällaisista asioista, joten minun ei vättämättä kannata tätä jatkaa. Joka tapauksessa ymmärrän, jos joku ei tämän jälkeen halua tai jaksa blogiani enää lukea. Ja olen pahoillani, jos olen aiheuttanut jollekin turhaa huolta, se ei ole ollut tarkoitukseni.

Toivottavasti tämä selvitti blogini luonnetta, ehkä tajusitte sen jo aiemmin, mutta halusin myös itselleni mielenrauhan asiasta. Ja jotta ei rikota ainakaan vielä blogin kaavaa, laitetaan musiikkia soimaan kesäillan ratoksi.