Tuokaa jäitä, sormet on tulessa!

Onpa tullut tässä parin viime päivän aikana tullut kuunneltua lähes pelkästään flamenco-kitaramusiikka. Whaaat?!? Moni varmaan miettii, että mitä ihmettä nyt taas, kuka tuollaista oikeasti kuuntelee. No minä. Ei kannata tuomita tuotakaan musiikkilajia ennen kuin on itse ihan kuuntelemalla kuunnellut. Siis aivan loistavaa taiturointia, suorastaan uskomatonta.

Tuli samalla törmättyä youtubessa tällaiseen tyyppiin nimeltä Ben Woods, joka soittaa mm. vanhoja heviklassikoita flamenco-tyyppisesti. Ei voi kuin suu auki ihmetellä, miten joku osaakin noin hyvin jotain instrumenttia soittaa. Kanavallaan on kuunneltavissa mm. Heavy mellow -niminen albumi, jossa hän toisen tyypin kanssa soittaa. Lätyllä on 20 toinen toistaan upeampaa versiota näistä hevibiiseistä. Nyt esittelyyn Metallican Motorbreath, tietysti tämän tyypin käsittelyssä:

Sen verran nopeasti jätkän sormet käy, että heikompaa alkaa hirvittämään jo tuota katsellessa, saati sitten jos itse joutuisi yrittämään. Siinä olis kyllä tavoitetta, että jonain päivänä tuohon itsekin pystyisi. Taitaa kyllä jäädä haaveeksi.

Mutta kitaristit, tai ainakin tällaiset amatöörit kuten minä, tietävät varmaan tunteen, kun jotain uutta biisiä harjoittelee ja saa sen lopulta onnistumaan. Sitä tuntee olevansa kuin joku suurikin kitaravirtuoosi, suorastaan Yngwie Malmsteenin tasoinen, ellei jopa ylikin. Oikeastikin siis, kun tuossa yhtä nimeltä mainitsematonta biisiä soittelin, niin ai että sitä onnistumisen tunnetta, kun biisi kuulosti ainakin omaan korvaan lähes alkuperäisen veroiselta. Onnistuu sitä välillä edes jossain.