Syksyn sävelet

Viime viikot ovat vierähtäneet musiikillisesti melkoisen syksyisissä tunnelmissa. Edellisen postauksen päättänyt Opeth on soinut hyvinkin paljon ja tuon lisäksi tunnelmaa on luonut toinenkin ruotsalaisbändi, Katatonia. Yhtenä päivänä tuli mieleeni nimittäin tutkiskella, onko tuolta bändiltä tullut uutta levyä ulos lähiaikoina, ja olihan siltä. Aiemmin soittolistallani on pyörinyt kymmenkunta vanhempaa biisiä, mutta tänä vuonna ilmestynyt uusi levy sisälsi kyllä aivan uskomattoman hyviä kappaleita ja tuo biisimäärä soittolistallani lähes tuplaantui. On se kyllä myönnettävä, että ruotsalaiset osaavat tuon musiikin teon ainakin yhtä hyvin kuin me suomalaiset täällä idempänä.

En tiedä, onko se tämä syksyn saapuminen vai mikä, mutta tällaisen tunnelmallisen progressiivisen rockin/metallin kuunteleminen aiheuttaa kyllä uskomattoman fiiliksen. Kylmät väreet nousevat selkäpiitä pitkin ja silmät täyttyvät samalla vedestä, niin ettei katsetta saa kohdistetuksi. Aivan kuin katselisin maailmaa järven syvyyksistä ja tuo taustalla soiva musiikki on kuin siellä vallitseva hiljaisuus. Enkä siis tarkoita tuolla silmien kyynelehtimisellä sitä, että itkisin täällä lohduttomasti, vaan jostain syystä silmäni alkavat helposti erittää liikaa kyynelnestettä esimerkiksi em. tilanteissa.

Vaikka kuuntelenkin melkoisen monipuolisesti erilaista musiikkia, on näin vanhemmiten alkanut enemmän ja enemmän viehättää tuollainen pehmeä ja täyteläinen, hieman moniulotteisempi viini. Eiku siis musiikistahan tässä vielä puhuttiinkin, hetken jo mietin, että mitä olinkaan juuri kirjoittamassa.. No, joka tapauksessa ainakin tällä hetkellä taas tuntuu siltä, että jos saisi vain yhdenlaista musiikkia kuunnella loppuelämänsä, olisi valinta jotain tämän tyylistä. Tosin huomenna voin olla taas jo toista mieltä.

Lämmikettä syysiltoihin

Vaikka kelit ovat olleetkin vielä suhteellisen lämpimiä, on kai se syksy virallisesti kuitenkin jo saapunut. Jokainen sen varmasti huomaa ainakin katsomalla iltaisin ulos pimeyteen. Joku rohkea saattaisi jopa käydä ulkona hengittämässä tuota raikasta syysilmaa sillä eihän se synkkyys ihmiseen tuon ilman mukana tartu, eihän.

Parvekkeen ovi on kuitenkin taas suljettava yöksi, jos ei halua herätä aamulla nenä tukossa. Vähän alkaa kieltämättä jo hirvittää se, mitä tulevan pitää: syysmyrskyt, ensimmäiset pakkasyöt, räntäsateet, lumikinokset, jäätävät viimat ja pakkaset. Tuota kaikkea pitäisi jaksaa taas seuraavat kahdeksan kuukautta, ei hyvältä vaikuta.

Onneksi sentään jotain lämmikettä voi löytää myös näistä kuoleman kuukausista. Uutta musiikkia tuntuu nimittäin tipahtelevan useammaltakin artistilta aina näin loppuvuodesta. Viime aikoina ainakin Metallica on julkaissut uuden singlensä, kuten myös In Flames, Opeth, Sonata Arctica, Kotiteollisuus ja varmaan moni muukin, joita en nyt tähän hätään muista. Vaikea sanoa, mitä levyä odotan eniten, sillä en mielelläni lähde musiikin paremmuutta arvioimaan. Eri biisit ja bändit kun uppoavat aina eri tavalla mielentilasta riippuen. Varmasti kuitenkin hyvää musiikkia on taas tiedossa levykaupalla.

Ja mikäpä sen miellyttävämpää olisikaan kuin laittaa joku hieman tummanpuhuva kappale soimaan ja katsella synkkenevää syysiltaa. Pimeässä kämpässä voit sitten huoletta vaipua omiin ajatuksiisi, jonkinlaiseen välitilaan, jossa musiikki ja ajatuksesi liitelevät käsi kädessä kohti tuntematonta.