On ollut taas vaikeaa rauhoittua. Rauhoittua kirjoittamaan, rauhoittua muuten vaan. Ajattelin lukea kirjoittajan blokista, päädyin katsomaan yhden youtube-videon aiheesta nopeutettuna. Tiedän, että aivoni käyvät taas ylikierroksilla ja oloni on ollut toisinaan ahdistunut. Yritän nyt pakottaa itseni tyhjän paperin ääreen, koska haluaisin pystyä taas tähän. Erilaisia aiheita on pyörinyt kyllä päässä, mutta nyt tuntuu olevan vaikeaa saada ajatuksista tekstiä.
Onneksi on kuitenkin musiikki. Jokaiseen mielentilaan on olemassa joku bändi tai musiikkilaji, joka iskee juuri tiettynä hetkenä. Voisiko sanoa sen välillä jopa inspiroivan. Ja kuinka sattuikaan, nyt se bändi on ollut Muse. Olen ollut koko ikäni musiikin ystävä. Ehkä se on peräisin lapsuudesta, jolloin muistan kuunnelleeni c-kasetilta vanhoja lastenlauluja, Intiaanin sotahuudosta lähtien. Näinköhän tuotakaan saa enää lapsille soittaa. No ei aikaakaan, kun jo ala-asteella veljeni tutustutti minut hevimusiikin ihmeelliseen maailmaan. Stratovarius, Nightwish ja Metallica olivat ensimmäisiä bändejä, joista on muistikuvia noilta ajoilta.
Oma puolisoni on niitä harvoja tuntemiani ihmisiä (ellei jopa ainut), joka ei oikeastaan musiikista välitä ollenkaan. Alkuunhan olin aivan ihmeissäni, että voiko tuo olla edes mahdollista. Mutta nyt olen kuullut, että on todellakin olemassa muitakin sellaisia ihmisiä, jotka eivät musiikista saa irti samanlaisia tunteita kuin itse siitä saan. Jotenkin olisi vaikea omalle kohdalle edes kuvitella moista kirousta. Miten paljosta nuo poloiset jäävätkään paitsi.
Itse huomaan musiikin vaikuttavan omiin tunteisiin ja tunnetiloihin valtavasti. Joko vahvistavan sen hetkisiä tunteita tai vaihtoehtoisesti sen avulla voi saada kaivettua itsestä esiin jonkun halutun tunteen. Esimerkiksi ahdistus saattaa lähteä välillä sillä, että saa musiikin avulla tirautettua pari kyyneltä. Tähän tunteiden vuoristoradan läpi matkaamiseen auttaa tietysti myös se, että omaan hyvin laajan musiikkimaun, joten en ole riippuvainen jostain yhdestä genrestä ja sen tuomista rajoitteista.
Kas kummaa. Sain kun sainkin aivojani sen verran tyynnyteltyä, että edes jotain tekstiä pystyin tuottamaan. Ehkä tämä taas tästä, kun vaan löytää lääkehyllystä ne oikeat musiikit oikeisiin vaivoihin.
