Kuten olette varmaan huomanneet, on taas kulunut jokunen tovi siitä, kun viimeeksi tänne olen ennättänyt mitään kirjoittaa. Syy tähän on elämänmullistus, joka oli varmasti odotettavissa erään aiemman postauksen perusteella.
Ehkä joskus myöhemmin ehdin tekemään perusteellisemman analyysin näistä muutoksen hetkistä, mutta nyt ei aika tähän riitä. Vauva nukahti juuri kehtoonsa, toivottavasti edes muutamaksi hetkeksi. Tosin juuri kun tämän toiveen esitin, alkoikin jo huuto taas kuulua.
Pieni toivon pilkahdus siitä, että lapsestakin tulee suuri musiikin ystävä, on olemassa, sillä monesti musiikin kuuntelu on saanut hänet rauhoittumaan. Niin näköjään nytkin. Tällä kertaa kämpässä raikaa country ja tarkemmin sanottuna Charley Crocketin uusi biisi. Katsotaan milloin taas tänne seuraavan kerran ehdin. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.
