No, mitäpä sitten taas tulikaan ajateltua. Katseeni kiinnittyi ympärilläni häärääviin ihmisiin. Oli vanhuksia, työmiehiä, nuorisoa, oli miehiä ja naisia. Jokaisella heistäkin olisi varmasti oma ristinsä kannettavanaan. Mikä saa heidät nousemaan joka aamu vuoteestaan, mitä kohti kukakin täällä tallustaa. Vanhus käveli selkä kumarassa, hitain askelin eteenpäin, kiireinen äiti kantoi pientä lastaan sylissään ja nuori nainen kulki katuja edestakaisin, kuin etsien itselleen pelastajaa.
Noita ihmisiä seuratessani aloin ihmetellä tätä elämää, jota me kulutamme tälläkin hetkellä. Onko tässä mitään järkeä, päivästä toiseen samaa suossa rämpimistä. Jotkut käyvät töissä, toiset koulua, osalla on täysi työ selviytyä aamusta iltaan, mutta kaikki kuitenkin etenevät vääjäämättömästi kohti tuota väistämätöntä. Jokainen tulee olemaan kuin tuo vanhus, jos vain sinne asti selviää. Jalka ei enää nouse, ihmiset ympärillä kävelevät kepein askelin ohi, kunnes taas heidän vuoronsa koittaa. Olisiko siis mitään merkitystä, miten tämän ajan täällä käyttää. Istutko itseksesi mökissäsi keskellä korpea vai suurkaupungin vilskeessä, töitä tehden vai kierrellen maailmaa. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan, ja jos mitään ei saa mukanaan, kun täältä kerran lähtee, onko kaikki ollut loppujen lopuksi yhdentekevää?
Sain elämän tuntumaan suorastaan naurettavalta, järjettömältä. Taisin naurahtaa myös samalla ajatuksilleni, miksi tällaista taas mietinkään. Loppupäivä tuntui olevan yhtä tervanjuontia. Sainko noilla ajatuksilla sitten oloni tukalaksi, mutta tunsin olevani jonkinlaisessa jännitystilassa. Sydän takoi rinnassa kuin vanha höyryveturi ja olin jatkuvasti varuillani, mitä aivoni seuraavaksi keksisi pääni menoksi. Taisin eksyä sellaiseen osaan pääkopastani, jota ei tulisi sohia ihan noin vain.
Kuin kohtalon oikusta laitoin kotiin palatessani In Flamesin Triggerin soimaan ja tajusin tuon biisin liippaavan läheltä juurikin päivällisiä ajatuksiani. Kuuluuko ihmisen tällaisia asioita pohtia, vai olisiko parempi juosta pää tyhjänä kehdosta hautaan? Miettikääpä sitä.
