Positiivinen ongelma?

Jokunen postaus sitten mietin, kannattaisiko hankkia salikortti vai jatkaa sitä raudan nostelua kotioloissa myös kesällä. No eipä ole sitten tullut tehtyä oikeastaan kumpaakaan. Sama probleema on ollut myös aiempina kesinä, ei tunnu olevan aikaa. Tai aikaahan toki olisi, 24 tuntia vuorokaudessa, eli priorisointikysymyshän tuo vain on. Kelien ollessa tällaisia, ei vaan millään malttaisi tulla hikoilemaan neljän seinän sisälle. Talviaikanahan tällaista ongelmaa ei ole, koska kelien kylmentyessä telkeän ulko-oven kiinni ja avaan sen vasta kevään ensiauringon paistaessa verhojen välistä. Toisaalta nämä lämpimät kelit tekevät myös sen, ettei juuri edes jaksaisi mitään nostellakaan, keho tuntuu käyvän jo muutenkin ylikierroksilla.

Toisaalta hiukkasen harmittaa, että annan itselleni luvan repsahtaa tällä tavalla. Poden siitä suorastaan huonoa omaatuntoa. Kerran viikossa ei tunnu riittävän pääkopalleni, parhaimpina aikoinahan sain itseni kuntoilemaan joka toinen päivä. Toki kesällä tulee liikuttua sitten muulla tavoin paljon enemmän. Tästä huolimatta joku sisäinen ääni tuntuu olevan tyytymätön.

Ulkonäöllisesti on vaikea sanoa, onko muutosta tapahtunut, koska en yleensä ihaile itseäni peilistä. En omista edes vaakaa, joten en tiedä miten vähäisempi painojen nosto, epäsäännöllisempi ruokailu ja suurempi aerobisen liikunnan määrä on painoon vaikuttanut. Toisaalta, onko tuolla mitään merkitystäkään. Minähän nostan painoja vain itseni vuoksi ja naiset ovat vain persoonan perään..

Olisiko sitten toivottava huonompia ilmoja, pakottaa itseni kuntoilemaan vai yrittää olla stressaamatta tästä asiasta. Säätä en voi muuksi muuttaa (enkä kyllä mitään vesisateita haluakaan), itseäni en näin lyhyessä ajassa pysty muuttamaan, joten ei kai auta kuin ottaa ne painot käteen ja alkaa huhkimaan.