Olisiko kaivettava joku pölyyntynyt kirja esiin ja yritettävä rauhoittua sen ääreen. Usein kavahdan jo pelkkää ajatusta siitä, että pitäisi alkaa lukemaan. Onkin myönnettävä, että vapaaehtoisesti lukemani kirjat voidaan laskea varmaan yhden käden sormilla. Minulla on kai kirjoja kohtaan aika kaksijakoiset fiilikset. Suurin haaste siinä on juurikin se kirjan ottaminen hyllystä käteen sillä tuon tempun jälkeen sitä kuitenkin huomaa uponneensa täysin kirjan vietäväksi, eikä sitä malttaisi laskea käsistään. Varmaan aika lähelle vuosi sitten edellisen kerran kirjaan koskin ja tuolloin sen luinkin parissa illassa läpi. Nyt kirjan avaaminen alkoi tuntua taas houkuttelevalta ajatukselta.
Pyyhkäisin siis hämähäkinverkot kirjahyllyltä maton alle. Kirja syliin ja sohvalle makoilemaan. Ja uskokaa tai älkää, mutta taustalla soi klassinen musiikki, mm. Vivaldi ja Mozart. Sitähän tunsi itsensä lähes jonkinlaiseksi muita nenänvartta pitkin katsovaksi kultturelliksi. Ei puuttunut kuin sellainen valtava kirjastohuone, nahkasohva, viskilasi ja sikari - eli siis käytännössä kaikki.
Nyt ensimmäinen ilta takana ja 50 sivua luettuna. Tekisi mieli jatkaa, mutta aamulla on taas aikainen herätys, joten kai sitä on tuohon tyydyttävä. Taas tuntuu siltä, että pitäisi lukea useamminkin.
