Jostain syystä kitarani on kerännyt pölyä olohuoneen nurkassa varmaan vuoden ajan. En nyt täysin ole sitä (niitä) sinne unohtanut, mutta lähestulkoon. Johtuuko se ajasta tai sen puutteesta vai olenko niin uupunut, etten jaksa heiluttaa käsiäni edes sen vertaa, mitä tarvitaan äänen irti saamiseksi. Oli niin tai näin, tänään yhteen niistä tartuin.
Kuulin tässä taannoin pitkästä aikaa radiosta BEHMin musiikkia ja tänään tuo muistui mieleeni katsellessani tvof:ia televisiosta. Siinä erään laulajan ääni muistutti etäisesti tätä Suomen ykkösartistia. Laitoin siis youtubessa Tivolit pyörimään ja puhalsin pölypilven huoneeseen. Tomun laskeutuessa aloin näppäilemään sointuja. Tuntui kuin taikapöly olisi laskeutunut ylleni ja olisin ollut ruostuneen tivolin esiintymislavalla soittamassa kitaraani illan jo tummuessa. Kukaan ei ollut vaan kuulemassa. Mutta kylläpä tuntuikin taas hyvältä. Se kyllä harmittaa, etten osaa laulaa oikeastaan ollenkaan.
En voi sanoa olevani mitenkään suuri BEHMin musiikin tuntija, mutta kyllähän sen huomasi jo silloin ensimmäisistä singleistä, että hän on hyvin erilainen, erityinen, muihin tämän hetken suomalaisiin artisteihin nähden. Sinällään hieman erikoista, että juuri tuo musiikki sai minut tarttumaan kitaraan, sillä kyseessä on ennemminkin pianolla säestettäviä kappaleita. Täytyy toki myöntää, että haluaisin omistaa pianonkin. Joskus lapsena meillä oli sähköurut, mitä tuli korvakuulolta soiteltua ja myöhemminkin olen päässyt muutaman kerran muistia pianolla verestämään. Tällä hetkellä ei vaan saa mitenkään sellaista mahtumaan asuntoomme ja toki muutakin rahan- ja ajanmenoa on lähiaikoina tiedossa. Kitara siis riittäköön toistaiseksi.
