Hengitä hetki syvään

Eräänä iltana tuli taas istahdettua koneen ääreen ja aukaistua youtube. Tätä tulee harrastettua useinkin eli biisi biisin perään klikkailee sivupalkkia ja päätyy kauemmas ja kauemmas siitä ensimmäisestä biisistä, antaen vain musiikin viedä mennessään. Satuinpa sitten löytämään tällaisen itselleni uuden artistin nimeltä Ameeba. Ei todellakaan mitään perushöttöä, jota radiokanavat soittavat kilpaillen siitä, mikä kanava ehtii päivässä soittamaan useimmin saman biisin.

Viime päivinä on jotenkin jäänyt tuo suomenkielinen musiikki taas päälle ja on tullut kuunneltua varsinkin räppiä. Ihmeellisesti tuokin asia vaihtelee, siis millaista musiikkia tulee kuunneltua. Saattaa muutaman päivän aikana musiikki vaihtua metallista jopa iskelmään saakka. Ehkä se on vaan hyvä asia, että tulee kuunneltua monenlaista musiikkia eikä ole mitään pakonomaista tarvetta pitäytyä yhdessä genressä. Joillain ihmisillä tuntuu olevan asenneongelma jotain tiettyä musiikkilajia kohtaan, eivätkä voi antaa sille edes mahdollisuutta. No, mikäpä minä olen heitä tuomitsemaan, sanoisi varmaan eräs tunnettu tv-persoonakin.

Palatakseni alkuperäiseen asiaani eli Ameebaan, kuunnellaan ja ennen kaikkea koetaan jotain tähän väliin. Harvoin keneltäkään mitään pyydän, mutta nyt pyytäisin, että laitatte videon pyörimään hd-tarkkuudella koko näytölle, äänet isolle, nojaatte mukavasti selkänojaan ja rauhoitutte hetkeksi.

Itse tuon muutamaan kertaan tässä parin päivän aikana katsoneena voin sanoa, että tulee sellaiset kunnon kokovartalon kylmät väreet, jotka kestävät oikeastaan koko biisin ajan. Sielua puhdistava elämys kaiken kaikkiaan.