Järkyttävä väsymys (eiku siis ei mitään sittenkään)

Huh huh, kun on väsyttänyt viimeiset pari päivää aivan sairaasti. Toissayönä en saanut taas nukuttua kuin pari tuntia, kiitos joidenkin älykköjen jotka päättivät huudattaa autojaan ja mopojaan keskellä yötä. Ei kai tuosta voi syyttää kuin itseään, kun on muuttanut slummiin asumaan. Lisäksi öisin on pidettävä parvekkeen ovea auki, ettei lämpötila asunnossa nousisi aivan tolkuttomiin lukemiin. No, ei ehkä kokonaan heidän syytään ollut, vaikeuksia oli nukahtaa jo ennen heidän kaahailujaan.

Viime yönä sain sentään nukuttua varmaan yhdeksän tuntia, mutta väsymys tuntuu vain pahentuneen. Lounaan jälkeen ei voinut tehdä muuta kuin käydä sänkyyn pitkäkseen ja yrittää huilata. Sydän hakkasi itseään ulos rintakehästä ja olo oli mitä tuskaisin. Uni ei kuitenkaan saapunut, en nykyään osaa päiväunia nukkua. Sen sijaan laitoin uuden Chill masters mixtapen soimaan taustalle ja yritin rauhoittua.

Ihme kyllä, puolen tunnin makoilu auttoi jonkin verran. Ei se kuitenkaan vienyt kuin sen pahimman piikin pois väsymyksestä. Hetkittäin väsymyksen tunne sekoittui kuitenkin johonkin ihmeelliseen tuskaisuuteen, levottomuuteen. Jotain tekisi mieli tehdä, mutten tiedä mitä. Mihinkään ei jaksanut keskittyä puolta minuuttia kauemmin, kuitenkin jotain ylimääräistä energiaa oli ajottain kroppa täysi. Hetken päästä taas saattoi iskeä kova väsymys, hiukan erikoista.

Tänään olisi ollut sitä aikaa myös kuntoilla, mutta en saanut itseäni ylös penkistä. En sitten millään. Kovin väsyneenä ei lukemani mukaan pitäisi edes puntteja nostella, vaara paikkojen hajottamiseen kasvaa ilmeisesti huomattavasti. Puhun siis kropasta, en välttämättä kämpästä. Selkä on muutenkin siinä kunnossa, että yksikin virheliike saa sen sellaiseen jumiin, ettei tarvitse kuukauteen mistään liikunnasta tuon jälkeen haaveillakaan. Hyviä selityksiä ainakin riittää, jos ei muuta.

Tänäänkään ei malttaisi hirveän aikaisin käydä nukkumaan, kun telkkarista tulee Training Day, muistaakseni yksi parhaista rikoselokuvista koskaan. Tosin olen tuon kyllä nähnyt montakin kertaa eli en tiedä tuleeko sitä kuitenkaan katsottua.

Olotila on heitellyt tänään kyllä valtavasti. Aamu lähti käyntiin Metallican viimeisimmällä levyllä. Tykitystä parhaimmillaan ja olo oli sen mukainen. Tuosta alkoi alamäki kohti iltaa. Nyt tuo vire on vain hatara muisto. Jostain syystä laitoin muutaman Leevi and the Leavingsin biisin soimaan, mikä taisi olla virhe. Nyt päässä on pyörinyt lähinnä se, millaisia ihmiskohtaloita täällä maailmassa onkaan (enkä puhu nyt itsestäni). Miksi joillain on kivireki vedettävänään, välillä toivottomankin painava. Voisinko auttaa jotenkin, olenko tehnyt tarpeeksi vai olenko ollut itsekäs. Ja olenko nyt itsekäs, kun käänsin tämänkin ajatuksen koskemaan itseäni..

Kirjoitin tämän tekstin päivän mittaan monessa osassa, nyt tuntuu naurettavalta valittaa jostain pienestä väsymyksestä.