Pako asfalttiviidakosta

Iltapäivällä sää oli suosiollinen, joten päätin avata kalastuskauden. Virveli oli kaivettava naftaliinista ja iskettävä auton konttiin. Nelipyöräinen ratsuni kiisi ohjuksen lailla kohti maaseutua auringon häikäistessä silmiäni. Kesä on vihdoin tullut, ajattelin. Käänsin radiota kovemmalle ja kuin taikasauvan iskusta, alkoi kaiuttimista pauhata Lapkon Money for nothing.

Kalassa ollessani tuo kappale palasi mieleeni: "You pay money for nothing but there's freedom for free". Katselin ympärilläni avautuvaa luontoa ja mietin kuinka oikeassa tuo lause onkaan. Ajatuksen juoksun katkaisi kuitenkin tunne, jonka jokainen kalastaja tietää. Tätä hetkeäkö oli taas odotettu koko talvi - siimat solmussa. Olin jo valmis pilkkomaan vavan tuhannen päreiksi, mutta maltoin kuitenkin mieleni vaikka aikaa selvittelyyn tuhrautuikin. Hetken päästä koko tilanne jo huvitti, taisin todella olla hermojen tuuletuksen tarpeessa.

Ennen kotiinpaluuta söin vielä makkarat nuotion hohtaessa lämpöään kasvoilleni, ei kai tästä voi päivä paremmaksi enää muuttua. Kalat jäivät toki tälläkin kertaa kasvamaan, mutta se ei jäänyt harmittamaan, tärkeintä oli hetken pako asfalttiviidakosta.