Uusi aamu

Eilinen taisi olla joku aallonpohja ja sen varmaan huomaa tuosta postauksestakin. Vähän ehkä ounastelinkin, että uusi aamu toisi taas uutta virtaa tullessaan. Välillä sitä ajautuu vaan sellaiseen synkkyyteen, kun jää pyörittelemään päähänsä pelkkiä negatiivisuuksia. Sitä unohtaa tuolloin, että mitä se niiden asioiden pyörittely loppujen lopuksi auttaa, ei yhtään mitään. Sitä saa vaan itsensä lohduttomaksi, masentuneeksi.

Olen sanonut aiemminkin, että elämää ei pitäisi ottaa liian vakavasti. Tuo ohjenuora unohtuu välillä itseltänikin. Tänä aamuna se taas oli mielessäni, kun silmäni avasin. Ehkä tuo avautuminen tähän blogiin helpotti tai sitten pelkkä hyvä yöuni piristi mieltä jo huomattavasti. Ehkä tuo kirjoitus myös tavallaan herätti itseni taas tuosta sumusta ja huomasin, että ajatukseni olivat karanneet taas väärille poluille. Jokaisellahan täällä on omat murheensa, mutta niistä huolimatta olisi yritettävä elää elämäänsä, tehdä asioita jotka tekevät onnelliseksi, kerätä niitä onnen pieniä murusia ja olla edes niihin tyytyväinen. Pelkkä negatiivisuudessa märehtiminenhän ei johda mihinkään. Kai se on vain inhimillistä, että aina ei vaan jaksa, välillä on huonompia hetkiä, minkä jälkeen saa taas koottua itsensä jonkinlaiseen kasaan ja jaksaa taas kulkea eteenpäin.

Eihän tämä ole kuin elämää. Ei sen enempää, eikä toki vähempääkään.