The Devil is in the details?

Onpahan ollut varsinaista musiikin juhlaa tämä alkanut syyskuu. Viikon sisällä ilmestyi ensin Amorphisin uusi Under the red cloud -levy ja tämän jälkeen Stratovariuksen Eternal. Täytyy sanoa, että noita kahta levyä on odotettu kyllä innolla siitä asti, kun kuulin niiden ilmestyvän tänä syksynä. Ja kylläpä kuulostaa mahtavalta. Amorphista tuli luukutettua viime viikolla useaan otteeseen, Stratovariusta puolestaan nyt viikonloppuna. Ei kai musiikki voi tuosta paljon paremmaksi muuttua.

No tuosta päästäänkin itse aiheeseen, eli.. Perjantaina ostetun Stratovariuksen levyn myötä ajattelin järjestellä levyjäni hieman uuteen uskoon. Siirtelin levyjä pariin eri pinoon ensin pystyyn ja sitten vaakatasoon. Mutta ei, mikään ei miellyttänyt silmää. Niin kuin sillä nyt olisi suurtakin väliä, miten nuo muutamat levyt hyllyllä makaisi. Lajittelin niitä myös artistin mukaan ja sitten ostojärjestykseen, seuraavaksi hieman genreittäin, mutten osannut päättää miten ne tulisi laittaa. Aloin jo selvästi tuskastua itseeni, koska en saanut pinosta silmää miellyttävän näköistä. Vähän aikaa noita vielä pyörittelin ja päädyin laittamaan ne suurin piirtein samoin kuin ne siinä alunperin olivatkin.

Siis mitä kettua? Olen kyllä huomannut ennenkin, että jotkut pienet yksityiskohdat ärsyttävät hermopäätteitäni niin paljon, että niihin on puututtava tai en saa asiasta mielenrauhaa. Oli sitten kyse vaikka hieman vinosta taulusta seinällä tai jostain likatahrasta. Ja ennen kaikkea tuntuu siltä, että muut eivät edes huomaa noita samoja yksityiskohtia, joihin itse kiinnitän heti ensimmäisenä huomiota. Tavaroiteni on oltava myös omilla paikoillaan tai alkaa nyppimään. Jos esimerkiksi joku on siirtänyt kamojani tai laittaa jonkun tavaran "väärään paikkaan", jää tuo asia kummittelemaan takaraivooni, enkä saa tuota mielestäni. Lopulta on pakko järjestellä tavarat niin kuin niiden kuuluu mielestäni olla. Ehkä teen sen vasta sitten, kun kukaan ei ole huomaamassa, mutta teen sen kuitenkin. Liittyykö tuo sitten johonkin perfektionismiin, ocd:hen vai johonkin muuhun, ei ole tullut perehdyttyä noiden määritelmiin. Ärsyttävää joka tapauksessa näin pidemmän päälle.

En todellakaan osaa elää niin kuin huomaan monen muun elävän eli ns. hälläväliä -asenteella. Tarkoitan siis sitä, että avaimet, kännykkä yms. laitetaan vain johonkin pois käsistä ja sitten niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa, kun ei muisteta enää mihin ne tulikaan laitettua. Itsehän laitan ne aina samaan paikkaan ja tiedän siis aina varmuudella, missä mikäkin esine sijaitsee. Toisaalta tuntuu, että tuokin asia rasittaa pääkoppaa entisestään, kun jokaisella tavaralla kuuluu olla tietty paikka tai muuten maailmankirjat menevät sekaisin. Aivan kuin päässäni pitäisi olla joku absoluuttinen tieto kaikesta ympärilläni tapahtuvasta ja jopa jokaisen esineen olinpaikasta. Tuota tietoa sitten yhdistelen koko ajan johonkin sisäiseen google maps -kartastoon. Ei siis varmaan ihmekään, jos kovalevy alkaa välillä savuamaan.

Eikä tuohon auta se, että yrittäisi olla vaan puuttumatta kaikkiin häiritseviin asioihin, koska jos jätän jonkun asian "korjaamatta", huomaan sen kyllä jatkossakin ja saan itseni ärsyyntymään joka kerralla. Ja ymmärrän kyllä, ettei noilla pienillä yksityiskohdilla pitäisi olla mitään merkitystä eikä niihin tulisi keskittyä, mutta en tiedä mikä niissä tekee ne niin häiritseviksi.

Nyt kuitenkin maistiaisia uudelta Amorpihisin levyltä, joka on kyllä täyttä rautaa alusta loppuun. Youtuben tarjonnasta ei koko levyä taida löytyä, mutta kuunnellaan tähän päätteeksi sinkkulohkaisu Death of a King:

ps. Ja juurikin tähän aiheeseen liittyen, alkoi kohtalisesti häiritä tuon upotetun videon aloituskuva, jossa Amorphis teksti ei ole keskellä kuvaa (näkyy näin siis ainakin tässä esikatseluversiossa). Ensimmäisenä tuli mieleen vaihtaa joku toinen video tuohon tilalle, mutta jospa nyt kuitenkin antaisi tuon olla..