tiistai 27. joulukuuta 2022

The Ghost of Christmas Past

Jostain kumman syystä olen tässä joulukuun aikana lueskellut omia kirjoituksiani, joita en ole syystä tai toisesta aikoinaan tänne julkaissut. Jouluaamuna heräsin jo puolisoani aiemmin ja hiippailin koneen ääreen. Muistin, että jonain jouluna olisin kirjoittanut ajatuksiani ylös enkä niitä kuitenkaan silloin julkaissut. Ja muistini osui tällä kertaa oikeaan. Vuonna 2016 olin kirjoittanut seuraavaa:

Kaupungin tuhannet valot luovat joulupäivän iltaan tunnelmaa. Kaduilla liikkuu harvakseltaan ihmisiä, itse ajan autolla tuon kaupungin laidalta toiselle. Pieni lapsi kulkee äitinsä kanssa käsitysten. Välillä tasapaino on hukassa, mutta pian askel taas nousee. Vähän matkan päässä koira jolkottelee määrätietoisesti eteenpäin, kintereillään kaksi naista talutushihnassa.

Autoilijat ovat suuttuneet toisilleen ja ovat vähällä törmätä, toisilla on joulumieli kadoksissa. Taustalla soivat joululaulut tekevät tilanteesta jopa hieman tragikoomisen. Taivas on tumma ja ohi kiitävien autojen valot näyttävät tässä maisemassa tähdenlennoilta. Jokainen kai tietää, mitä silloin pitää tehdä. Perille päästyäni mieleni on haikea, mutta jotenkin rauhallinen.

Välillä sitä keskittyy epäolennaisuuksiin ja sitten saa taas muistutuksen, mikä loppujen lopuksi on tärkeää. Aiemmin päivällä katsoin elokuvan It's a wonderful life. Elokuvan, jonka jokaisen olisi hyvä nähdä.

Ei kai tämä elämä loppujen lopuksi pelkkää kurjuutta ole.

Tämän luettuani laitoin aamukahvin valumaan ja kömmin takaisin sänkyyn herättelemään parempaa puoliskoani. Hänen ensimmäiset sanansa olivat: "Oletpa sinä iloisen näköinen". Tuo vuosien takainen toive oli käynyt toteen. 

Ihmeellinen on elämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti