torstai 15. joulukuuta 2022

Mielen harhailua

Alkuviikosta oli tärkeä työpalaveri, johon osallistui lähes kaikki yrityksen päällikkötason ihmiset. Itse osallistuin lähinnä asiantuntijan roolissa keskusteluun. En ole siis ihan päälliköksi vielä edennyt, jos joku sitä miettii. Kuitenkin oli siis sanomattakin selvää, että mielen piti olla virkeänä ja kielenkannat terävinä. Mutta kuinka kävikään. 

Välillä tuntuu, että mieleni on ruumiistani täysin erillinen yksikkönsä, joka irtoaa kehosta ja jättää tyhjän kumisevan kuoren toimimaan autopilotilla muiden ihmeteltäväksi. Huomasin nimittäin olevani välillä aivan muissa maailmoissa ja oman mieleni mukana matkalla toisessa todellisuudessa. En tiedä johtuuko tuo keskittymiskyvyn puute siitä, että oman pääni sisällä liikkuu monesti paljon mielenkiintoisempia asioita, kuin mitä todellisuudella on tarjota. Tuo on nimittäin enemmän sääntö kuin poikkeus, että en jaksa kuunnella muiden puhetta. Usein huomaan ajattelevani samalla omia juttujani, kun vaikka joku työkaveri kertoo minulle jotain asiaa. Pystyn sen verran seuraamaan puhetta, että pysyn perillä siitä, mitä minulle selitetään, mutta samalla pääni sisällä mietin aivan muita asioita. 

Palaverissa minun täytyi välillä väkisin pakottaa itseni keskittymään sillä en halunnut jäädä kiinni tästä paheestani. No lopulta kaikki meni hyvin, mutta yllättävän paljon voimia tuokin vaati. Tiedän, että ei ole millään tavalla kohteliasta muita kohtaan olla keskittymättä täysin toiseen, jos hänellä on minulle jotain asiaa. Tuosta tavasta olisi hyvä päästä eroon, mutta en ole varma miten se onnistuisi. Onko itsensä pakottaminen keskittymään oikea tie, jolla tuloksia tulee vai pitäisikö lyödä hanskat tiskiin ja myöntää, että tällainen minä olen enkä muuta voi.

Mitäpä muuta. Löysin taas jokunen aika sitten itselleni uuden muusikon youtubesta. Kuuntelin stories -kanavaa alusta loppuun (on muuten aivan loistava kanava akustisen musiikin ystävälle) ja muutama laulaja erottui heti edukseen. En osaa sanoa, miksi jonkun ihmisen äänen sävy miellyttää ketäkin, mutta Lizzy McAlpinen tarinoita jaksan minäkin kuunnella alusta loppuun. Uudestaan ja uudestaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti