Keskittymisvaikeuksia

Tajusin juuri, että on mennyt varmaan yli puoli vuotta niin, etten ole ladannut yhtään uutta elokuvaa katsottavaksi. Ei ole jaksanut. Uskoisin, että tuona aikana on tullut montakin katsomisen arvoista leffaa ulos, mutta ei vaan jaksa keskittyä. Täysin en ole elokuvista vieroittautunut sillä televisiosta on kuitenkin tullut vielä jonkin verran niitä katsottua, mutta ei kuitenkaan lähellekään entiseen tahtiin. Ja vaikka huomaisin jonkun suht. mielenkiintoisen leffan alkavan niin ei useinkaan silti vaan pysty rauhoittumaan sen ääreen. Enkä saa siis tehtyä mitään muutakaan järkevää sen sijaan, kunhan tuskastelen.

Ennen olin suuri elokuvien ystävä ja niitä tulikin katsottua lähes aina, kun oli vaan mahdollista. Nyt monesti jo pelkkä ajatus siitä, että pitäisi istahtaa television ääreen pariksi kolmeksi tunniksi aiheuttaa jonkinlaista ahdistusta. Sama juttu on myös tietokoneella pelailun suhteen. En mikään kova pelaaja ole koskaan ollutkaan, mutta aina välillä on tullut jotain pelailtua. Ostin jopa uuden GTA:n, kun se tietokoneelle ilmestyi, mutta vähiin on todellakin jäänyt tuonkin pelaaminen. Hyvä, jos kerran viikossa tai kahdessa on tullut se aukaistua ja silloinkin vain vähäksi aikaa. Ei vaan jaksa keskittyä siihenkään.

Joku voisi sanoa, että hyvä juttu ettei ole niin riippuvainen mistään peleistä tai leffoista. Itse en ihan olisi tuotakaan mieltä. Jutun juoni on tässä juurikin se, minkä takia en ole noihin enää aikaa kuluttanut - siis keskittymiskyvyn puute. Eihän siinä mitään olisikaan, jos jättäisin nuo asiat tekemättä jostain järkevästä syystä.

Sama oikeastaan koskee myös tätä blogia. Joku on saattanut huomatakin, että tekstejä ei ole ilmestynyt enää alkutahtien tavoin. Toki kesällä on ollut muutakin menoa, mutta vaikka aikaa olisi joskus ollutkin kirjoittaa, ei ole saanut vaan mitään aikaan. Omien ajatusten jäsentely teksimuotoon olisi vaatinut keskittymistä ja rauhoittumista, mutta siihen en ole vain usein kyennyt.

Joinain päivinä, ihan tässä viikon sisällä, olen huomannut aivojen käyvän sellaisilla kierroksilla, etteivät ne takerru yksittäiseen ajatukseen, kuten on ollut tapana, vaan olen elänyt hetkittäin jopa jonkinlainen autopilotti päällä. Tuokaan olotila ei tunnu kyllä normaalilta, omalta itseltäni. Pikemminkin se on jotain tuskaisuutta ja levottomuutta sekä kehossa että päässä eikä mitään huoletonta oleilua tai sisäisen rauhan löytymistä. Toki kuitenkin valitsen tämän olotilan ennemmin kuin täydellisen aivojumin jonkun yhden ajatuksen ympärille. Tuo tämänviikkoinen ajatuksen karkaaminen saattaa johtua kyllä ihan väsymyksestäkin, muutamana yönä on ollut taas nukkumisvaikeuksia.

Tämäkin teksti alkaa vaikuttaa aika puolivillaiselta enkä taida saada mitään järkevää päätelmää enää tähän loppuun, siis perimmäistä syytä tähän keskittymiskyvyn puutteeseen. En ilmeisesti jaksa keskittyä nyt tähänkään tarpeeksi.

Kaikesta huolimatta tai juurikin siksi, tänään oli jo aamusta sellainen olo, että olisi laitettava jotain vähän rankempaa musiikkia soimaan. Eikä ihan mitä tahansa, vaan tietty suomalainen bändi oli jo mielessä. Ehkä sen tuotanto on melko synkänpuoleista, mutta hei, sellaistahan elämä on - synkänpuoleista. Ja eihän tämä seuraava nyt edes oikeastaan ole synkkä biisi, pikemminkin muistutus meille kaikille. Joten, Insomnium - Ephemeral, olkaa hyvät: