En voi sanoa, että tuo täysin yllättäen iskisi, koska jokainen aamu alaselkä on ollut enemmän tai vähemmän jumissa jo vuosia. Välillä se sitten vaan jumittuu kokonaan. Oikeastaan pahempi jumittuminen tapahtuu juuri tuolla tavalla eli etukumarassa ja tunteena, jonka aiemmin kuvailin tai sitten sellaisena puukoniskuna selkään, jolloin tipahtaa saman tien polvilleen lattialle. Kuten sanoin, onnekseni ei ole tälläkertaa ainakaan vielä tuo selkä jumittunut täysin, eli pystyn jopa elämään suht normaalia elämää. Joskus se tosiaan jäykettyy niin pahasti, ettei edes sukkia ole mahdollista saada jalkaan. Pari päivää buranaa ja kylmägeeliä tai lämpöä saa sen taipumaan sen verran, että sormenpäillä saa ujutettua sukat jalkaan ja jalat tämän jälkeen survottua kenkiin, jotta edes kauppaan pääsisi. Myös autoon istuminen on tuolloin työn ja tuskan takana.
En oikein tiedä, mikä olisi lopullinen ratkaisu tuohon ongelmaan vai onko sellaista edes. Selkälihakset eivät nyt ihan surkeassa kunnossa ole, joten en usko sen siitä johtuvan. Jäykkä olen kyllä, koska venyttelyä ei tule juuri harrastettua. Edellisen kerran tuo selkä meni pahaan jumiin, kun olin pari päivää sitä venytellyt, joten sekään ei tunnu hyväksi olevan. Fysioterapiaa ja naprapaattia olen joskus siihen kokeillut, mutta en ole varma onko niistäkään ollut loppujen lopuksi apua. Fysioterapiaa pitäisi varmaan jatkaa pidempään, jotta siitä olisi hyötyä. Se taas maksaa rahaa. Sängyn vaihto voisi tietysti olla yksi mahdollisuus, millä tuohon selkään voisi yrittää vaikuttaa. Uutta kallista sänkyäkään ei tosin viitsisi mennä ostamaan, jos siitä ei mitään hyötyä ole. Tuo asia kuitenkin pitää laittaa harkintaan.
Pitäisikö siis nostaa kädet pystyyn ja hyväksyä se, että selkäni on mikä on, enkä sille mitään mahda. Tietysti lääkärissä sitä voisi tutkia, mutta onko silläkään merkitystä, koska en ole tämän vuoksi mihinkään leikkauspöydälle ihan heti menossa. Joku kyllä epäili, että voisi olla välilevyn pullistumasta aiheutuvaa ongelmaa, mutta eipä sille taida tosiaan muuta voida kuin kärsiä tai leikata. Hyviä neuvoja siis otetaan vastaan tämän selän suhteen.
No mitäs musiikkirintamalla? Parina päivänä on tullut kuunneltua Sonata Arcticaa. Bändiin tutustuin ensimmäisen kerran jo varmaan silloin, kun heiltä ensimmäinen levy tuli ulos eli 1999. Tuon levyn jälkeen menikin kymmenen vuotta niin, että tuli kuunneltua vain tuota ekaa levyä ja joitain kappaleita sieltä täältä. Kolme uusinta levyä on ollut sitten enemmänkin soitossa. Laitetaan nyt soimaan tätä uudempaa tuotantoa, sieltä vähän rauhallisemmalta osastolta. Nämä tahdit keinuttavat minut uneen tänä iltana, ainakin toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti