Tajusin tuossa yksi päivä, että viime aikoina musiikin kuuntelu on jäänyt kyllä valitettavan vähälle. Oikeastaan vain automatkoilla ja kuntoillessa on jotain musiikkia ollut soimassa, mutta siihen se on jäänytkin. Eilen illalla sitten päätin istahtaa koneen ääreen ja laittaa kuulokkeet korville, samalla kun toinen puolisko katseli jotain ei niin kiinnostavaa telkkarista.
Musiikkivalintana oli vanhoja 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun pop/rock-klassikoita. Ja kylläpä tuo tuntui hyvältä. Huomasin heti pääseväni samanlaisiin aivoja hyväileviin tunnetiloihin, kuin aina ennenkin musiikkiin uppoutuessani. Miten olenkaan voinut unohtaa lähes kokonaan tämän rakkaan harrastukseni.
Oma mielikuvitukseni on kai rakennettu niin, että musiikki saa sen lentämään toisiin sfääreihin. Tuolloin olisi hyvä olla aina tämä blogikin esillä niin saisin tänne lisää täytettä. En tosin ole tästä edelleenkään kenellekään kertonut, joten tätä en pysty toteuttamaan silloin, kun muuta väkeä on paikalla.
Joka tapauksessa tuo sama musiikkigenre pyörii päässä ja kaiuttimissa vielä näin seuraavanakin päivänä ja nyt tätä kirjoitellessa. Kai sitä sitten palaa mielellään noiden teinivuosien muisteluun näin jälkeen päin. Tuolloin en kai ollut vielä missään kovin syvissä vesissä, kun päällimmäisenä pintaan tulee sellainen nuoruuden huolettomuus. Nuo synkemmät vuodet taisivat hiipiä mukaan kuvioihin vasta jonkin verran myöhemmin, vaikka toki siemen oli jo tuolloin kylvetty.
Näin jälkeenpäin on vaikea muistaa, missä vaiheessa tarkalleen tuo taitekohta oli. Tai tuskin sellaista selvää rajaa edes on olemassa, paino harteillani vaan kasvoi kasvamistaan ajan myötä. Onnekseni tuo seuraavakin veteen piirretty aikajana on jo jäänyt taakse. Mutta se onkin sitten taas toinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti