Otsasuoni pullottaa

Havahduin tänään siihen, etten ole taas moneen viikkoon tehnyt mitään kuntoni hyväksi. Tuntuu, että aina kun pääsee jonkinlaiseen rytmiin tuon kuntoilun kanssa, tulee jotain ongelmia, jonka takia putki keskeytyy. Viimeksi, kun olin taas päässyt hyvään vauhtiin, iski flunssa ja päälle vielä selkäjumit. Tuon perään vielä kaikenlaista muuta hässäkkää ja siitä onkin sitten taas vaikea saada itseään liikkeelle. No mitä sitten tänään tein asialle, kun tuo tuli mieleeni - en mitään. Jalat tuntuivat jo valmiiksi betonilta ja ei vaan huvittanut tehdä yhtään mitään kuntoiluun liittyvää.

Olen myös huomannut olevani hyvin stressaantunut. Vähän kaikki tuntuu käyvän hermoille ja vain yksin omassa rauhassa oleskelu on tuntunut jotenkin helpottavalta. Tästä syystä olen yrittänytkin vältellä ihmisiä parhaani mukaan ja homehtunut paljon neljän seinän sisällä. Olen mm. yrittänyt lukea kirjaa, jonka aloitin jo pari kuukautta sitten, kuunnellut musiikkia, pelannut tietokoneella ja katsellut ChristopherOddin mukaansatempaavia pelivideoita youtubesta. Kyllä, katselen toisinaan muiden pelaamista vaikka se ehkä tylsältä kuulostaakin. Ehkä tuo on jotain perua lapsuudesta, jolloin katselin usein isoveljeni pelaamista viereiseltä tuolilta.

Tällaisina aikoina aina tuntuu, että pitäisi lähteä toiselle puolelle maapalloa rauhoittumaan joksikin aikaa. Niin, ettei olisi yhteydessä keneenkään ja vain lepuuttaisi aivojaan jossain palmupuun alla. En tiedä, onko yleisesti ottaen ihan normaalia saada tällaisia "kohtauksia", jolloin vain haluaisi eristäytyä muulta maailmalta, mutta meikäläiselle se on melko tavanomaista. Toisinaan myös ajattelen, että elämä olisi paljon helpompaa, huolettomampaa, jos olisin tässä maailmassa täysin omillani. Ei olisi kavereita, ei sukulaisia, ei ketään kenestä tarvitsisi huolehtia tai jotka välillä koettelevat hermojani. En tietenkään oikeasti voisi hylätä lähimmäisiäini ja hyviä hetkiä heidän kanssaan, mutta ajattelen silti välillä, millaista elämä olisi, jos tuo kaikki olisi toisin.

Mikäpä muukaan sitten auttaa matkaamaan edes mielikuvituksissa johonkin kauas kuin Kings of Leon. En ollut jostain syystä huomannutkaan, että heiltä oli tullut joskus viime vuoden puolella uusi levy kauppoihin. No tuota oli sitten kuunneltava, ja kuunneltava uudestaankin, koska jälleen kerran tuo sama musiikillinen äänimaailma jaksoi kuljettaa ajatukseni muille maille vierahille.