Unia

Olen ihmetellyt sitä, miksi olen nähnyt viimeisen kolmen kuukauden aikana joka yö jotain unta. Yleisesti ottaen se on ihan hauskaakin, että on aamulla jotain ihmeteltävää, mutta toisinaan yön aikana on nähnyt jotain sellaista, mikä jää kalvamaan mieltä koko päiväksi. Voit kuvitella varmaan itsekin, että uneksit jostain, jota olet eniten toivonut ja vihdoin tuo toive olisi toteutumassa, olet onnesi kukkuloilla, kunnes havahdut ja ymmärrät nähneesi vain unta. Näin niistä kauniistakin unista tulee lopulta painajaisia, jotka jäävät kummittelemaan ja pilaamaan päiväsi.

Eräs yö näin myös ns. selkounen, ja voin sanoa, että tuo oli kyllä aikamoinen kokemus. Olen mielestäni joskus aiemminkin nähnyt unta, jossa olen kesken kaiken ymmärtänyt olevani unessa, mutta tällä kertaa kokemus oli kyllä aivan toisenlainen ja pystyin jopa osittain vaikuttamaan siihen, mitä unessa tapahtui. Itse unen sisältöön en mene sen enempää, koska aihe oli hyvin henkilökohtainen, mutta erikoista kyllä mihin kaikkeen ihmismieli pystyykään.

Tästä tulikin sitten mieleeni, että olisiko parempi, jos voisikin elää siellä unimaailmassa koko elämänsä. Voisi rakentaa itselleen mieleisensä maailman, olla sellainen henkilö kuin haluaa, tehdä asioita joista tykkää, elää unelmaansa. Olisiko se parempi vaihtoehto, kuin elää tätä oikeaa elämää pettymyksestä toiseen, vuodesta toiseen. Olisiko se parempi vaihtoehto, vaikka tietäisit, ettei tuo olisikaan totta vaan omaa kuvitelmaa.

Toisaalta miltähän maailma sitten oikein tuntuisi, jos kaikki menisi aina niin kuin itse haluaa. Olisko se yhtä juhlaa päivästä toiseen vai tuntuisiko kohta mikään enää miltään. Voisiko tulla jossain vaiheessa sellainen tunne, että haluaisi kuitenkin takaisin tähän oikeaan maailmaan, isompien ja pienempien haasteiden pariin. Mieluummin tietysti pienempien.

Sitäkin voisi tietysti miettiä, että mikä sitten estää tekemästä tästä elämästä sellaista unelmaa, jossa olisi hyvä elää. Täällä ei toki kaikki ole omassa päätäntävallassa, mutta miksi en voisi olla sellainen ihminen kuin haluaisin, tehdä asioita joista pidän jne. Eihän sitä kukaan muu estä kuin minä itse. Minun itse on tempaistava irti nuo kahleet tyrmän seinästä, kaadettava vuosien aikana kohonneet muurit ympäriltäni, päästettävä itseni vapaaksi. Vasta tuon jälkeen voin oikeasti alkaa tavoittelemaan sitä unelmaa, jonka olen välillä haudannut Mariaanien hautaakin syvemmälle ja toisinaan päästänyt taivaalle kuin heliumpallon sormieni välistä.