Tänään esimerkiksi kävi niin, että eräs ihminen kyseli, mitä tuli tehtyä viikonloppuna, kävinkö paikassa x jne. No siihen sitten sanoin, että joo kyllä tuossa sunnuntaina tuli käytyä ja blaablaablaa. Sitten meni hetki, kun tajusin, että hetkonen tänäänhän on maanantai, en minä eilen siellä ollut, se taisikin olla perjantai. No tuosta meni sellaiset puoli tuntia eteenpäin, kun tajusin, että ei hyvää päivää, tänään on kylläkin tiistai eikä maanantai. Ei sitten ollut oikeastaan mitään hajua, mikä päivä se oikeasti olikaan, kun tuolla paikassa x kävinkään. Eikä siinä vielä mitään, mutta en edes muistanut, että mitä todellisuudessa eilen sitten tuli tehtyä, jos kerran oli maanantai. Vähän ajan päästä sitten tuli mieleen, että niin tosiaan, eräs kaveri olikin kylässä. Todella mieleenpainuvia päiviä siis mitä ilmeisemmin ollut tässä lähiaikoina.. Ehkä pitäisi kehittää jotain hyvin erilaisia aktiviteetteja eri päiville, niin saisi mahdollisesti jotain otetta eri viikonpäivistä.
Toinen muistiin liittyvä asia, minkä olen huomannut tätä blogia kirjoittaessa, on se, että en enää tunnu osaavan pilkkusääntöjä tai edes yhdys_sanoja. Ennen olin mielestäni jopa hyväkin juuri noissa asioissa, mutta nyt pitää miettiä ihan kunnolla, miten joku lauserakenne meneekään. Varsinkin, jos alkaa miettimään jotain tiettyä lausetta, jonka on kirjoittanut, alkaa se näyttää pian ihan heprealta, eikä siihen saa enää mitään otetta. Sitten jos palaa myöhemmin uudestaan lukemaan tuon lauseen, niin tajuaa heti miten se kuuluu kirjoittaa. Ja varsinkin toisten kirjoittamassa tekstissä nuo virheet hyppäävät silmilleni helpostikin, omaan tekstiin sitä kai jotenkin sokeutuu. Kai sitä vaan alkaa unohtamaan tuollaisia asioita, joita joskus yläasteella piti opetella ulkoa ja joita ei nykyään enää ole tarvinnut ottaa niin vakavasti. Eikä sillä pitäisi loppujen lopuksi olla edes niin väliä, onko kaikki pilkut ym. oikeissa kohdissa, jos ajatuksesta saa selvän. Mutta itsekriittisenä tuo ottaa päähän, kaikenhan on oltava just eikä melkein tai sitten ei ollenkaan.
Tulipa tästä taas sekava teksti. Tekisi mieli laittaa musiikiksi jotain yhtä naurettavaa, joka myös tuohon ensimmäiseen aiheeseen liittyisi, eli Rebecca Blackin Friday, mutta sitä en kuitenkaan tee. Yritetään pelastaa edes se, mikä tässä vaiheessa enää pelastettavissa on, eli laitetaan edes jotain hyvää musiikkia kuunneltavaksi. Musiikillinen teema on pysynyt viime päivinä sattumalta edelleen tuossa 2000-luvun taitteessa, koska satuin kuulemaan radiosta Kosheenin Catch-kappaleen. Kotiin tultuani laitoin tuon youtubeen pyörimään ja tuon jälkeen monta muutakin kyseisen aikakauden kappaletta, mm. Lasgon Something nosti heti ihokarvat pystyyn. Kylmimmät väreet aiheutti kuitenkin kappale, joka voi olla monelle ehkä pieni yllätys. Tai onko se nyt sitten yllätys, että tämä seuraava biisi on mielestäni aivan loistava:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti