Ei minulla mitään varsinaista aihetta ole mielessäni tällä(kään) kertaa, mutta havahduin taas siihen, että en ole ehtinyt kirjoittaa tänne mitään pitkään aikaan. Jotenkin tämä elämän kiireellisyys on tullut siihen pisteeseen, että saadessani edes hetken hengähdystauon siitä, en ole malttanut käyttää sitä aikaa tähän ajatusten hautausmaahan. Osaltaan varmasti tämän prioriteettiä laskee jo sekin, että en ole aivan varma onko minulla enää vakituisia seuraajiakaan täällä, joille kirjoittaisin. Enkä voi moittia siitä ketään muuta kuin itseäni. Toisekseen ne hetket viikossa ovat olleet hyvin harvinaisia, jolloin pääsen viettämään aikaa itsekseni, joten kai se on ymmärrettävääkin, että silloin saattaa haluta tehdä jotain muutakin.
Silloin, kun aikoinani aloitin tämän blogin kirjoittamisen, oli lähestulkoon elämäni kohokohtia päästä tänne suoltamaan ajatuksia. Elämäni oli silloin aivan toisenlaista ja melkein ainoat kontaktit olivatkin siellä ruudun toisessa päässä. Voin sanoa, että en tule unohtamaan koskaan sitä aikaa ja erityisesti niitä kahta ihmistä keiden kanssa tuli eniten ajatuksia vaihdettua. Tulen olemaan heille ikuisesti kiitollinen, että ehkä tähänastisen elämäni vaikeimpina aikoina sain jonkinlaista vertaistukea. Valitettavasti toinen heistä on jo pois nukkunut ja toinenkin katosi nettimaailmasta jo vuosia sitten, minkä kyllä täysin ymmärrän.
Mutta nyt minulle loistaa kaksi muuta valonpilkkua, eikä ole edes enää niin kovin pimeääkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti