Kesä on taas oven takana ja tällä kertaa aion aukaista oven sille. Tätähän olen odottanut taas koko pimeän syksyn ja kylmän talven. Nyt on siis nautittava jokaisesta hetkestä, jonka auringon lämmittävät säteet meille tarjoavat. Pitäisi karistaa viimeisetkin melankolian rippeet kenkien kärjistä ja ottaa kesä avosylin vastaan. Myönnän, että pieni pelko kumisee takaraivossa siitä, luonko itselleni liikaa paineita vai pystynkö elämään nämä muutamat kuukaudet täysillä. Sitten olisi taas yhdeksän kuukautta aikaa masennella ja kerätä voimia seuraavaan kesään.
Tämän sanottuani älkää siis ihmetelkö, jos kirjoitustahti taas hiljenee joksikin aikaa. En tiedä, miten paljon minulla on aikaa istua koneen ääressä ja varsinkaan niin, ettei kukaan ole selkäni takana lukemassa tuotoksiani. Varmasti yritän aika-ajoin istahtaa rauhassa tyhjän paperin ääreen jo oman mielenterveytenikin vuoksi.
Tänäänkin olisi ollut tosin jo hyvä päivä aloittaa kesänvietto, mutta kuinka ollakaan en taida saada mitään aikaiseksi. Kaksikin eri menoa peruuntui, joten vietänpä nyt sitten taas aikaa yksin koneen ääressä. En vaan enää keksinyt mitään muutakaan tekemistä vaikka ulkona aurinko paistaakin.
Yhden asian olen huomannut tässä kesän lähestyessä, nimittäin musiikkimaku on vähitellen taas vaihtunut keveämpään suuntaan. Radio on siis ollut enemmän siellä basson taajuuksilla kuin rockilla ja kotonakin metallimusiikki on jäänyt vähemmälle. Jos asuisin jossain ainaisen auringon maassa niin olisi hauska tietää, millainen musiikkimakuni silloin olisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti