Kai sitä pitäisi jatkossa opetella jotenkin rauhoittumaan muulloinkin kuin muutamana juhlapäivänä vuoden aikana, jos siis edes silloinkaan. Jos vain jouluna ja juhannuksena osaa (toivottavasti) armahtaa itseään, niin eihän se kerta kaikkiaan riitä ainakaan minulle. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen niin taisin aika masentavia ajatuksia pyöritellä päässäni ainakin viime vuoden juhannuksena ja niistä tänne kirjoitinkin, joten se siitä. Taisin saadakin nyt pienen pelon takaraivooni kummittelemaan tuosta muistikuvasta. Ehkä en todellakaan osaa rauhoittua edes näinä juhlapäivinä. No, saa nähdä mitä tulevan pitää.
Voin kyllä hyvin uskoa sen, että monelle juuri nämä juhlapyhät ovat niitä vuoden vaikeimpia päiviä selvitä. Esimerkiksi ihmiset, joilla ei ole edes ketään läheisiä joiden kanssa viettää joulua, joutuvat varmasti todella koville. Viettää nyt yksin joulu, kun tietää muiden nauttivan rakkaittensa seurasta. Kai jotenkin sisimmässäni tiedän, että jossain vaiheessa itseäni odottaa tuo sama kohtalo. Onneksi nykyään on kai jotain yksinäisten joulujuhlia, joihin voi jokainen halutessaan osallistua, mutta eihän se varmasti silti samalta tunnu ja tuskin monikaan on edes valmis tuollaiseen tilaisuuteen menemään, itse en luultavasti ainakaan osaisi tuollaiseen tapahtumaan lähteä.
Mutta joo, kaipa tämä joulutervehdys kannattaa lopettaa tähän, ettei nyt aivan totaalinen masennus pääse iskemään. Jätetään se sitten joulupyhille..
Toivon joka tapauksessa kaikille lukijoillekin jouluksi hengähdystaukoa kaikista huolista ja murheista. Jospa seuraavan kappaleen sanoma toteutuisi tänä jouluna meille kaikille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti