Syksyn sävelet

Viime viikot ovat vierähtäneet musiikillisesti melkoisen syksyisissä tunnelmissa. Edellisen postauksen päättänyt Opeth on soinut hyvinkin paljon ja tuon lisäksi tunnelmaa on luonut toinenkin ruotsalaisbändi, Katatonia. Yhtenä päivänä tuli mieleeni nimittäin tutkiskella, onko tuolta bändiltä tullut uutta levyä ulos lähiaikoina, ja olihan siltä. Aiemmin soittolistallani on pyörinyt kymmenkunta vanhempaa biisiä, mutta tänä vuonna ilmestynyt uusi levy sisälsi kyllä aivan uskomattoman hyviä kappaleita ja tuo biisimäärä soittolistallani lähes tuplaantui. On se kyllä myönnettävä, että ruotsalaiset osaavat tuon musiikin teon ainakin yhtä hyvin kuin me suomalaiset täällä idempänä.

En tiedä, onko se tämä syksyn saapuminen vai mikä, mutta tällaisen tunnelmallisen progressiivisen rockin/metallin kuunteleminen aiheuttaa kyllä uskomattoman fiiliksen. Kylmät väreet nousevat selkäpiitä pitkin ja silmät täyttyvät samalla vedestä, niin ettei katsetta saa kohdistetuksi. Aivan kuin katselisin maailmaa järven syvyyksistä ja tuo taustalla soiva musiikki on kuin siellä vallitseva hiljaisuus. Enkä siis tarkoita tuolla silmien kyynelehtimisellä sitä, että itkisin täällä lohduttomasti, vaan jostain syystä silmäni alkavat helposti erittää liikaa kyynelnestettä esimerkiksi em. tilanteissa.

Vaikka kuuntelenkin melkoisen monipuolisesti erilaista musiikkia, on näin vanhemmiten alkanut enemmän ja enemmän viehättää tuollainen pehmeä ja täyteläinen, hieman moniulotteisempi viini. Eiku siis musiikistahan tässä vielä puhuttiinkin, hetken jo mietin, että mitä olinkaan juuri kirjoittamassa.. No, joka tapauksessa ainakin tällä hetkellä taas tuntuu siltä, että jos saisi vain yhdenlaista musiikkia kuunnella loppuelämänsä, olisi valinta jotain tämän tyylistä. Tosin huomenna voin olla taas jo toista mieltä.