Lähdimme loman kunniaksi rentoutumaan mökille. Tai niin ainakin luulin lähteväni. Perille päästyämme istahdin ulos ja yritin parhaani mukaan nauttia luonnosta ja kaikesta siitä, mitä kesä on tuonut tullessaan. Yllätyksekseni huomasin, että kaikki nämä erikoiset äänet joita oli tarjolla, eivät tuoneetkaan sitä kauan kaivattua rentoutumista vaan huomasin mieleni keskittyvän jatkuvasti jokaiseen kärpäsen pörinään ja ties mihin surinaan. Syke ei alkanutkaan laskemaan vaan kävikin päinvastoin ja ahdistus alkoi puskea päälle. Olenko minä todella niin kaupungin saastuttama, että autojen ja ihmisten äänet, hälytysajoneuvojen sireenit ja työmaiden kolinat saavat minut seesteisempään olotilaan kuin luonto.
Jonkin ajan kuluttua päätin lähteä kalalle. Hetken virveliä heiteltyäni havahduin siihen, että ajatukseni olivat rauhoittuneet ja olin päässyt vihdoin lomatunnelmaan. Edes rannalle palaaminen elukoiden pariin ei enää aihetuttanut minkäänlaista sykkeen nousua. Ehkä täydellinen elinympäristön muutos sai aikaan hetkellisen shokkireaktion, tai ehkä minä olen vähitellen menettämässä yhteyden luontoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti