Paluu hevi-osastolle

Jotain kautta päädyin pari päivää sitten taas hevi-osastolle. Enkä puhu nyt kaupan hedelmä-vihannes-osastosta vaan tuosta musiikin kuninkuusluokasta eli heavy metallista ja tarkemmin sanottuna vielä power metallista. Aloin sitten muistella, että tuo oli se ensimmäinen musiikkilaji, jota aloin nuorempana kuunnella. Olen varmaan täällä joskus maininnutkin, että Stratovarius oli se ensimmäinen bändi jota aloin ihan enemmänkin kuuntelemaan jo joskus ala-asteella. Muistan myös, kuinka joskus ala-asteen musiikkitunnille sai tuoda omaa musiikkia, jota sitten yhdessä kuuntelimme. Itsehän tietenkin toin c-kasetille (kyllä, luit oikein) nauhoitettua Stratovariusta, tosin biisistä ei ole enää täyttä varmuutta.

Lukiossa sama meno jatkui ja muistan vieneeni musiikkitunnille "levyraatiin" Hammerfallin Renegade -biisin - tällä kertaa jo cd-formaatissa. Tuo biisi voitti (tottakai) tuon levyraadin, muistaakseni vielä selvin numeroin. Noina musiikillisen heräämisen aikoina ala-asteelta tuonne lukioon saakka tuollainen tykityshevi oli sitä parasta mitä kuvitella saattoi. Jo mainittujen lisäksi tulee mieleen ainakin Sonata Arctica, Nightwish, Helloween ja Edguy, mitä tuli kuunneltua usein. Toki jo yläasteelta lähtien tuli kuunneltua muutakin musiikkia ja nykyään olenkin lähes kaikkiruokainen, kuten olette voineet huomatakin. Jotenkin kuitenkin vieläkin tuo paluu juurille aina silloin tällöin saa aivot euforian partaalle. Ei kai se tietysti ole ihmekään, jos kuuntelee biisejä joita on ensimmäisen kerran luukuttanut jopa 20 vuotta sitten. On kuitenkin todettava, että mainituista bändeistä ei ole tullut seurattua näihin päiviin saakka kuin suomalaisia, jostain syystä. Ehkä siis pitäisi tutustua myös siihen uudenpaan tuotantoon.

Tästä päädyinkin sitten jonkun aasinsillan kautta miettimään, että mitenhän musiikki on alunperin saanut alkunsa ja onko esimerkiksi kaikissa eristyneissäkin heimoissa jonkinlaista musiikillista kulttuuria. Tai syntyisikö musiikki uudestaan joka kerta, jos vaikka näin hypoteettisesti tulevaisuudessa valtio x lähettää siirtokunnan Marsiin, eikä tuolla lapsille koskaan soitettaisi musiikkia. Kauankohan menisi, että ensimmäinen mars-mönkijätallibändi olisi syntynyt? Tai minkälaista ylipäätään tulisi musiikki tuolla olemaan. Toistaisiko musiikin kehitys suunnilleen samaa kaavaa kuin täällä, jos oletetaan, että tarpeita soittimien tekoon olisi saatavilla. Tuskinpa kuitenkaan, jos ihmiskunnan ei tarvitse käydä siellä samoja kasvukipuja kuin täällä on historian aikana käyty. Mutta joka tapauksessa mielenkiintoista miettiä tälläisia asioita, ainakin omasta mielestäni.

Tuohon liittyen tuli myös mieleeni, että vieläkö ylipäätään on tullut uusia musiikkilajeja maailmaan. Kaikki rockit, räpit ja hevit ym. on kehitelty vuosikymmenet sitten, mutta onko jotain täysin uutta musiikkityyliä tullut aikoihin. Tietysti tyylit kehittyvät ja tulee ns. alalajeja, mutta olisi kyllä hauska kuunnella, miltä musiikki kuullostaa vaikka sadan tai tuhannen vuoden päästä. Vieläkö samat rollarit ja pomot jaksaa kiertää maailmaa vai tuleeko musiikki kenties robottien tekemänä suoraan aivoimplanttiin.

Yksi asia on kuitekin varmaa: Vaikka Marsin ruokakaupoissa ei olisi hevi-osastoa, musiikkikaupoista se varmasti löytyisi.